Batman: Pitkä pyhäinpäivä ja Synkkä voitto

Sisältää pieniä spoilereita.

Kirjat ovat kirjoittaneet Jeph Loeb ja kuvittaneet Tim Sale. Kirjat muodostavat jatkumon. Pikä pyhäinpäivä on ilmestynyt 1996-1997 ja Synkkä voitto 1999-2000. Tarinat sijouttuvat Batmanin uran alkuvaiheisiin.

Pitkässä pyhäinpäivässä Gothamin kaupunkia piinaa lomauttaja niminen sarjamurhaaja, joka tappaa ihmisiä, lähinnä ganstereita, juhlapäivinä ja jättää paikalle esineen joka ilmaisee kyseistä juhlapäivää kuten kurpitsanaaman. Batman, Gordon ja Dent rupeavat selvittämään kuka Lomauttaja on ja yrittävät saada hänet kiinni. Tarinassa on Gordonilla ja Dentillä suureet roolit samoin kuin toisella puolella Falconen ja Maronin suvut. Varsinkin Falconen suvun Carminen "Roomalainen" Falcone on merkittävä hahmo. Matkan varrella Batman kohtaa myös näitä tutumpia konnia kuten Jokerin, Myrkkymyratin, Hatuntekijän jne. Tarinassa myös kerrotaan kuinka Harvey Dent muuttuu Kaksinaamaksi.


Synkässä voitossa myös Gothamia piinää sarjamurhaaja. Tällä kertaa Hirttäjä. Hän hirttää nykyisiä ja entisiä poliiseja ja jättää murhapaikalle pelatun hirttopelin, jossa on sanavihje. Myös tässä tarinassa on gansterisuvuilla merkitystä, vaikka heidän asemansa Gothamissa onkin heikentynty edellisen tarinan jälkeen. Myös vanhoja tuttuja konnia tavataan jälleen. Tarinassa myös kerrotaan kuin Dick Graysonista tuli Robin.

Mielestäni nämä ovat yksiä parhaita Batman tarinoita, joita olen lukenut. Tarinat ovat itsessään todella vahvoja. Noir tunnelma mikä heijastuu tarinasta ja kuvituksesta on loistava. Henkilöt ovat todellisen tuntuisia ja heidän suhteensa toisiinsa tuntuvat uskottavilta. Esimerkiksi kummassakin tarinassa Brucella/Batmanilla sekä Selinalla/Kissanaisella on jonkilaista romanttista latausta. Bruce tietää kuka Kissanainen on, mutta Selina ei tiedä kuka Batman on. Heidän kaksoisroolinsa vuoksi ei Brucen ja Selinan suhde ei oikein voi toimia. Ja koska Kissanainen ei ole oikein hyvä eikä paha niin ei heidänkään suhteesta tiedä missä se on menossa, jännistystä siinä kuitenkin on. Gansterisukujen keskinäiset suhteet ovat myös mielenkiintoisia kun on keskinäistä kyräilyä jos johonkin suuntaan, eivätkä nämä perinteiset rikolliset taas oikein tykkää naamiorikollisista. Harvey Dentin muutos on kuvattu todella hyvin, miten hyvästä miehestä tuleekin paha rikollinen ja miten vaikeaa Gordonin ja Batmanin on suhtautua siihen, että heidän ystävänsä ei olekaan enää sama kuin ennen. Tämä kaikki siis sarjakuvatarinassa.

Nämä ovat enemmän tunnelmallisia tarinoita, joissa Batman kumppaineinaan yrittää ratkoa rikosta. Jonkun verran mätkintää on mukana mutta se on enemmänkin mausteena.

Kuvitus on myös aivan huippuluokkaa se ei ole realistista mutta silti tekee tästä todella elokuvamaisen. Varsinkin kohtaus missä Gordonin johtama poliisien iskujoukko yrittää viemäreistä löytää Kaksinaaman piilopaikkaa on piiretty ja väritetty todella loistavasti. Siitä tulee todella hyvin ilmi jännitys mitä poliisit kokevat kun he eivät ole varmoja siitä mitä siellä viemärissä on vastassa.

Myös samojen tekijöiden Teräsmies: Neljä vuodenaikaa on hyvä, tästä ehkä joskus.